Ladies Kennel Club (LKC) – historiaa
Ladies Kennel Club sai alkunsa Leena Harjapään aloitteesta. Esikuva oli Englannissa toimiva samankaltainen aktiivisten kennelnaisten yhdistys. On hyvä muistaa, että vielä vuonna 1982 Suomen Kennelliitto oli miesten johtama yhdistys.
15.4.1982 pidettiin työnimeä Kennel-Ladies kantavan yhdistyksen suunnittelukokous, jossa luettiin työryhmän Eeva Anttinen & Teri Blomqvist valmistelemat säännöt ja päätettiin niiden lopullinen sanamuoto. Kerättiin alustavat ohjesäännöt, joita hallitus voisi tarpeen vaatiessa muuttaa. Ne koskivat mm. vaitiolovelvollisuutta ja poissaolosakkoa. Käytiin läpi jäsenluettelo ja keskusteltiin onko määrä ja jakauma tyydyttävä.
6.5.1982 pidettiin yhdistyksen varsinainen perustava kokous ravintola Saslikissa Helsingissä. Läsnä olivat: Eeva Anttinen, Teri Blomqvist, Leena Harjapää, Gunnel Holm, Tytti Lindholm, Lea Marttinen, Bibi Mårtenson, Laura Mäenpää, Laila Ulfves ja Kirsti Wuorimaa. Pätevistä syistä olivat poissa perustajajäsenet Helga Kauste, Elina Lehtinen, Kirsti Lummelampi, Sisko Malinen, Carina Ranne ja Irmeli Saurio.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittu Leena Harjapää kertoi kevään aikaisemmista kokouksista ja keskusteluista, joissa oli todettu tarve perustaa yhdistys, jolla olisi toisenlainen tavoitepohja kuin yleensä kennelyhdistyksillä. Päätettiin perustaa yhdistys kennelnaisille ja hyväksyttiin sen nimeksi Ladies Kennel Club (LKC).
Päätettiin pitää järjestäytymiskokous, jossa hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Leena Harjapää, varapuheenjohtajaksi Tytti Lindholm, sihteeriksi Teri Blomqvist, rahastonhoitajaksi Laura Mäenpää ja muiksi jäseniksi Eeva Anttinen, Lea Marttinen sekä Kirsti Wuorimaa.
Perustamissopimuksessa kerrotaan yhdistyksen tarkoitusperistä seuraavaa: Avartaa eri koirarotujen harrastajien keskinäistä tuntemusta, perehdyttää jäsenensä kennelkentän eri sektorien toimintaan ja auttaa niillä ilmenneiden ongelmien selvittämisessä, lujittaa jäsentensä keskinäistä luottamusta, vaalia kennelharrastuksen aatteellista vapautta sekä kohottaa ja tukea kennelnuorison eettistä ja moraalista kasvatusta. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää kilpailuja, näyttelyitä, kursseja, toimeenpanee keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia sekä muita edellisiin verrattavia tilaisuuksia, jakaa vuosittain tunnustuspalkinnon ansioituneelle kennelnaiselle sekä jakaa vuotuisen stipendin innokkaalle ja hyvää käytöstä osoittaneelle kennelnuorelle.
Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan kutsua hyvämaineinen kennelnainen, joka haluaa edistää yhdistyksen tarkoitusta ja jonka hallitus yksimielisesti jäseneksi hyväksyy. Yhdistyksen kannatusjäseneksi voi liittyä jokainen hyvämaineinen kennelnainen, joka haluaa edistää yhdistyksen tarkoitusta ja jonka hallitus kannatusjäseneksi hyväksyy. Yhdistyksen hallitus voi kutsua kirjeenvaihtajajäseniä, jotka haluavat edistää yhdistyksen tarkoitusta. Hallitus on yhdistyslaissa mainituin edellytyksin oikeutettu erottamaan jäsenen yhdistyksestä.
18.6.1982 Ladies Kennel Club jätti ilmoituksen yhdistysrekisteriin, jonne se hyväksyttiin 3.9.1984. 11.8.1987 Suomen Kennelliiton hallitus päätti hyväksyä Kennelnaiset ry:n liiton jäsenyhdistykseksi (Yhdistyksen englanninkielinen nimi oli herättänyt närää Kennelliitossa, samoin se, että yhdistykseen pääsivät jäseniksi vain naiset. Asian laillisuutta kysyttiin jopa tasa-arvovaltuutetulta).
Vuonna 1991 sääntöjä uusittiin hieman ja ne hyväksyttiin 20.9.1991:
Yhdistyksen tarkoituksena on Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry:n hyväksymänä jäsenyhdistyksenä edistää ja kehittää suomalaista koiraharrastusta, perehdyttää jäsenensä kennelkentän eri alueiden toimintaan ja edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja käyttöä. Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa kokoontumalla kerran kuukaudessa kesäkuukausia (kesä-, heinä-, elo-) lukuun ottamatta ja järjestämällä kilpailuja, näyttelyitä, kursseja ja toimeenpanemalla keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia. Yhdistys voi jakaa tunnustuspalkintoja koirien hyväksi ansiokkaasti toimineille henkilöille ja osallistua lahjoituksin hyväksi katsomansa asian tukemiseen.
Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan kutsua hyvämaineinen kennelnainen, joka haluaa edistää yhdistyksen tarkoitusta ja jonka yhdistyksen kokous yksimielisesti hyväksyy jäseneksi. Yhdistyksen kannatusjäseneksi voi liittyä jokainen hyvämaineinen kennelnainen, joka haluaa edistää yhdistyksen tarkoitusta ja jonka hallitus kannatusjäseneksi hyväksyy. Varsinainen jäsen siirtyy hallituksen päätöksellä kannatusjäseneksi, jos hän sihteerille syytä ilmoittamatta on ollut yhden kauden (syys- tai kevät-) poissa kokouksista. Yhdistyksen hallitus on yhdistyslaissa mainituin edellytyksin oikeutettu erottamaan jäsenen yhdistyksestä.
Yhdistyksen varsinaisten jäsenten tulee edustaa eri roturyhmiä.
Leidit alkoivat kokoontua aktiivisesti kerran kuussa kesäkuukausia lukuun ottamatta ja kokouksissa esiteltiin eri koirarotuja, käyttö- ja virkakoiria sekä niiden koulutusta, kuultiin luentoja koiran rakenteesta, käyttäytymisestä, perimästä, PeViSasta, eläinsuojelusta, eläinhomeopatiasta, spermapankkitoiminnasta, ensiavusta, näyttelyistä meillä ja muualla eivätkä unohtuneet edes koirat suomalaisissa sananlaskuissa. Joskus katsottiin videoita ulkomaisista koiranäyttelyistä. Leidit olivat kiinnostuneita myös karvattomista eläimistä ja kävivät tutustumassa SeaLife-akvaarioon, kun se perustettiin. Leidit harrastivat myös perinteisempiä kulttuuririentoja kuten teatteria, taidenäyttelyitä, oopperaa ja konsertteja sekä arvostivat hyvää ruokaa ja seuraa. Joskus he tyytyivät ihan vain parantamaan (kennel)maailmaa.
Leidit järjestivät laajempaakin kennelkenttää kiinnostavia luentotilaisuuksia ja kutsuivat mm. ruotsalaisgeneetikko Per-Erik Sundgrenin puhumaan koiranjalostuksesta ja Erkki ”Susi”-Pulliaisen kertomaan koiran ja suden eroista sekä koiran kommunikoinnista ja yhteisökäyttäytymisestä. Ne olivat erittäin onnistuneita luentoja, mutta suurimman yleisömenestyksen sai ruotsalaisen pehmeän linjan kouluttaja ja loistava esiintyjä Anders Hallgren, joka viihdytti yleisöä kertomalla koirien käyttäytymisestä ja kasvatusongelmista, huumoria unohtamatta. Kaikki halukkaat kuulijat eivät edes mahtuneet saliin.
Käytännössä kaikki leidit ovat olleet mukana näyttelytoiminnassa jollain tavalla, joten luontevalta tuntui järjestää oma näyttely. Match showsta se lähti, mutta perinteeksi on muodostunut joka toinen vuosi järjestettävä ryhmänäyttely ja joka toinen vuosi open show. Olivatpa leidit mukana järjestämässä ihka ensimmäistä Champion of Champions ja Veteran of Veterans näyttelyä!
Hyväntekeväisyys on alusta saakka ollut lähellä leidien sydäntä. Kun rahaa alkoi kertyä järjestetyistä tilaisuuksista, pantiin hyvä kiertämään. Lahjoituksia ovat saaneet mm. Opaskoirayhdistys (5000 mk), Kehitysvammaisten lasten koulu Marketta (10 000 mk), Suomen vanhempainyhdistys Irti huumeista ry (10000 mk), Lastenklinikan osasto 10 (27 000 mk), WWF:n saimaannorppaprojekti (25 000 mk), Invalidiliiton sopeutumisvalmennuskeskus (30 000 mk), Suomen Poliisikoirayhdistys ry (21 000 mk), Åbo Akademin tutkijaryhmä (5000 mk), Suomen Eläinsuojeluliiton valitsemat eläinsuojelijat (yhteensä 16 000 mk), Länsi-Uudenmaan Huumetutkijat ry (25 000 mk), Fabalab koirien DNA-tutkimukseen (25 000 mk), Invalidiliiton avustajakoiraprojekti (10 000 mk), HESY (5000 mk), kannustuspalkinto Katia Talvitielle (2000 mk), Miinakoira Sarajevoon –hanke (10 000 mk), Kuulokoirakouluttajien opintomatka (15 000 mk), PäijätHämeen Eläinsuojeluyhdistyksen luonnonvaraisten eläinten hoitoyksikkö (1000€), Avustajakoira –Assistenthund ry (5000€), Sotakoirapatsashanke (1000€) ja Poliisikoiralaitos, räjähdekoirakoulutus (4000€).
Lisäksi lahjoituksen ovat saaneet Kaunialan sotaveteraanit ja leideillä on Plan-kummityttö Intiassa.
Upea suoritus yhdistykseltä, jolla oli vuosikaudet noin 25 jäsentä. Tähän yhteyteen sopii sanonta ”Ei se määrä, vaan laatu!
Kaisa Anhava(2017)
2016 säännöt uusittiin pienin tarkistuksin vielä kerran, ja voimassaolevat säännöt ovat luettavissa kotisivuilta Yhdistyksen tiedoissa.
2016-2017 valmistui myös yhdistyksen uusi logo, Facebookin sivut sekä kotisivut otettiin käyttöön.
