Ladies Kennel Clubin jäsenet viettivät mukavan illan hyvän seuran ja iltapalan merkeissä. Illan aikana jaettiin ansiomerkit pitkään aktiivisesti yhdistyksessä toimineille. Muistimme myös niitä jäseniämme, jotka ovat hiljattain täyttäneet ”pyöreitä”
Hopeisella merkillä palkittiin myös Tarja Löfman ja Annette Relander.
Juhlapuheessa Anne Sinisalo palasi 80-luvulle muistelemaan, miltä maailma näytti silloin suomalaisten ja erityisesti koiraihmisten silmin:
”Kun suomalaisilta kysyttiin, millä vuosikymmenellä elämä on ollut parasta, vastaus oli 80-luku. Suomi oli saanut uuden presidentin ja nousukausi oli aluillaan: käytettiin merkkivaatteita, nukuttiin vesisängyssä, kuvattiin kotivideoita ja rusketuttiin solariumissa. Rahaa opittiin kiskomaan seinästä ja ostokset maksamaan muovikortilla. Lankapuhelimien määrä kasvoi voimakkaasti ja TV:tä katsottiin kahdelta kanavalta.
Muuttoliike maalta kaupunkeihin oli juuri päättynyt ja sen mukana koirien määrä kaupungeissa oli kasvanut. Kerrostalot ja rivitalot toivat naapurit varsin lähelle, ja näin ollen myös äänet kantautuivat paremmin naapureiden korviin. Koirat eivät aina sopeutuneet hiljaiseen yksinoloon ja ongelmia alkoi kertyä. Koirat tarvitsivat koulutusta ja koirien omistajat tarvitsivat tietoa.
Koiranäyttelyistä oli jo ehtinyt tulla samanhenkisten ihmisten kohtaamispaikka ja ne antoivat mahdollisuuden tavata muita koiraharrastajia, mutta harvoin. Aktiiviset harrastajat kaipasivat lisää tietoa ja tilaisuutta laajempaan ajatustenvaihtoon: tähän tarpeeseen ja vallitsevaan tilanteeseen perustettiin Ladies Kennel Club.
Perustamissopimuksessa, jonka on allekirjoittanut 16 henkilöä, sanotaan yhdistyksen tarkoituksen olevan mm
- avartaa eri koirarotujen harrastajien keskinäistä tuntemusta
- perehdyttää jäsenensä kennelkentän eri sektorien toimintaan ja auttaa niillä ilmenneiden ongelmien selvittämisessä
- lujittaa jäsentensä keskinäistä luottamusta
Aiottiin järjestää kilpailuja, näyttelyitä, kursseja, toimeenpanna keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia. Varsin kunnianhimoisia tavoitteita, joita on myös toteutettu 40 vuoden ajan. Lahjoitustoiminta tuli mukaan jo varsin varhain, kun varallisuutta alkoi kertyä.
Päätoimintamuoto oli kuitenkin omat asiapitoiset kokoukset ja tapaamiset, joissa oli ilmiselvästi hauskaa. Jäsenet auttoivat toisiaan siivoustalkoissa ja ruusukkeita näyttelyyn tehtiin porukalla. Eikä juhliakaan unohdettu. Yhteydenpito oli tiivistä ja helppoa tuttujen kesken.
40 vuoden aikana jäsenet vaihtuvat, toimintatavat ja henki muuttuvat samaan tahtiin ympäröivän maailman kanssa. Jäsenten kiinnostus ja rakkaus koiraa kohtaan ei kuitenkaan ole muuttunut.
Lahjoitustoiminta
Vuosien myötä yhä tärkeämmäksi on tullut lahjoitustoiminta, jota kautta hyödytämme koko yhteiskuntaa. Useimmiten koira on omistajalleen ennen kaikkea ystävä, seuralainen ja elämänkumppani, mutta koirasta on moneksi. Lähes päivittäin esitellään tiedotusvälineissä työtään tekemässä etsijäkoirat, opaskoirat, avustajakoirat, terapiakoirat, hypokoirat, kipukoirat tai kaverikoirat sekä – viimeksi tänä aamuna – Nosework-toimintaa. Näiden kaikkien toimintaa ja koulutusta olemme vuosien varrella tukeneet, jokainen meistä. Siitä todistavat pitkälti yli 100.000 €:a lahjoituksina eri kohteisiin.
Kokoontumisrajoitukset viimeisten kahden vuoden aikana ovat aiheuttaneet hiukan huolestuttavan tilanteen: palaavatko ihmiset harrastuksensa pariin – näyttelyihmiset näyttelyyn ja yhdistysihmiset mukaan toimintaan. Vai ovatko he jo ehtineet löytää uudet kiinnostuksen kohteet, kun tarjontaa on niin paljon. Vaikka meillä on kaikki nykyajan tekniset yhteydenpitovälineet ja kokoustaminen on helppoa, ei mikään voita kasvokkain tapaamista, yksin tietokoneen ääressä harrastaminen on tylsää. Etätyöläinenkin kaipaa jo työyhteisöään. Toivottavasti kukaan ei jää tilaisuuksistamme pois sen vuoksi, että ”en tunne siellä ketään”.
Ja minä yritän säilyttää suhteellisuudentajuni ja muistaa, että harva yhdistys saa jäseniä tämän päivän tapaan liikkeelle, 35 %.”
Lopuksi Anne Sinisalo luki vielä terveiset jäseneltämme Tuula Plathanilta:
Hyvät Ladyt,
Parhaimmat onnittelut hienolle yhdistykselle LKC:lle, joka juhlii 40-v. juhliaan! 40 vuotta on kunnioitettava ikä mille tahansa yhdistykselle.
Neljään vuosikymmeneen on mahtunut paljon iloa, ystävyyttä, yhdessä tekemisen riemua ja ennen kaikkea hyvän jakamista tarvitseville. Olen kiitollinen, että olen saanut olla mukana tässä kaikessa omalla, pienellä panoksellani. Arvostan yhdistyksemme työtä ja kumppanuuttanne.
Lämmin tervehdykseni teille kaikille. Toivotan teille ikimuistoisen hienoa juhlaillallista 🥂
Parhain terveisin,
Tuula”
